Tästä se alkaa: hepan palat on leikattu huovasta. Muutin kaavaani mm. kääntämällä hevosen päätä alemmas ja leikkaamalla takajalkoihin sukat valkeasta huovasta. Tähän heppaan tarvitsin 2 arkkia ruskeaa huopaa (22,5x30cm), sekä palat valkeaa ja harmaata huopaa.

Kuvassa näkyvät myös kaksinkertaiset korvaosat ja lisäkappale takaosaan, jos haluaa leveämmän takaosan hevoselle. Paloja joutuu välillä leikkaamaan toisiinsa sopiviksi, eli aivan ehdottomia eivät kaavat ole. Harmaat palat ovat kaviot. 

1. Sitten alkaa ompelu. Huopa on hyvin haurasta ja venyvää, joten ompelussa on syytä olla varovainen. Ompelen ensin pään keskikappaleen kiinni hevosen sivukappaleisiin. Käsin ompelu on mielestäni helpointa, ja käytän ns. kaksinkertaista ommelta, jotta sauma kestäisi ( seuraava pisto osittain edellisen päälle jne.). Kuvassa olen ommellut osan kaulastakin.

2. Tässä on jo kaikki osat ommeltu yhteen ja mahan alle jätetty täyttöaukko. Jaloista ompelen vain etureunat alas asti yhteen ja jätän takareunat vielä puoliksi auki, jotta kääntäminen onnistuu saumoja ratkomatta ( on nimittäin käynyt niinkin ).

3. Seuraavan vaiheen tarvikkeet näemme tässä. Olen katkonut grillitikusta 4 kpl n. 8cm pätkää ja viilannut päät. Ne tulevat jalkojen sisään tukemaan hevosta, ikäänkuin luiksi. Ompelen takajalkojen sukkia toisesta reunastaan kiinni ja kiinnitän ne jalan ruskeaan osaan. 

4. Nyt on sukat jalassa ja osa jaloista täytetty. Tämä onkin vaikein vaihe, että saa jalat näyttämään hepan koivilta. Muhkuraiset saavat ollakin. Pitkä grillitikku on hyvä apuväline vanun survomisessa jalan sisään. Tässäkin varovaisuus on valttia; tikku menee helposti ohuen huovan läpi.

5. Vastasyntynyt hevonen seisoo huterasti jaloillaan. Nyt vain muotoillaan vartaloa napakaksi vanulla ja täyttöaukko ommellaan kiinni tihein pistoin. Hevonen ei vielä näytä kovin aidolta, mutta se ei ole tarpeenkaan.

6. Tässä olen kiristänyt hepan päätä muistuttamaan oikeaa hevoista, eli ommellut silmät, sieraimet, sekä muita pään muotoja. Vartaloakin voi hieman muokata jos se pursuilee liikaa. Lisäksi olen ommellut kaviopalat kiinni jalkoihin, ja laittanut pyöreät palat kavionpohjiksi. Sillä estän jalan täytteitä valumasta ulos. Korvatkin ovat jo paikoillaan. Tein niistä kaksinkertaiset siksi, että huopa on tavallista ohuempaa, eivätkä korvat muutoin pysy terhakasti pystyssä. 

7. Sama vaihe, mutta seisaallaan oleva heppa. Jalkojen asentoa voi vielä hienosäätää, esim. ommella ne parilla pistolla mahan alta tukevammin paikoilleen. Mutta jotain puuttuu vielä...

8. Harja ja häntä. Valitsin tälle yksilölle mustat jouhet ( villalankaa ). Lanka on "avattu" pöyhkeämmäksi. Harjapätkiä on 14 kpl, jotka ommellaan yksitellen kaulan yläsaumaan. Joka pätkän keskellä on solmu helpottamassa kiinnitystä. Häntä on nippu langanpätkiä keskeltä solmittuna.

9. Jouhet kiinni hevosessa. Jos haluaa viimeistellä pollen, voi valkoisesta huovasta leikata epämääräisen suikaleen merkiksi päähän. Sen ompelu vaatii vähän tarkkuutta, mutta sillä saa kivasti ilmettä hepalle.

10. Valmis hevonen. Jaloista tuli oudon muhkuraiset. Niinpä, huopa on arvaamaton materiaali, se voi yllättää. Harjoittelu auttaa siinäkin. Tällä ainakin on jalat turvoksissa heti alkuunsa. :)

11. Sitten alkaa se varusteiden väkerrys. Tein tälle yksilölle riimun Tiimarin nahkanauhasta. Yllättävän hyvä materiaali: oli helppo ommella remmit kiinni rautalankalenkkeihin. Suosittelen ehdottomasti tuota nauhaa kaikkeen askarteluun. Näkyyhän se noin pienessä, että itse on tehty, mut pitää katsoa kauempaa.

Halusin tällä havainnollistaa huopahevosen tekoa, koska kaavastani ei käy ilmi mitään ohjeita. Jos joku teistä tämän lukijoista intoutuu tekemään oman hepan, niin olisi mukava nähdä omia heppojanne!